sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Shenzhen & Halloween!

Heippa ihanat!
Takana on rentoutusloma Shenzhenissa sekä ei-niin-rentouttavat Halloween- bileet. Aloitetaan ensimmäisestä.
Lähdimme Shenzheniin Elinin kanssa siis perjantaiaamuna yhdeksän aikaan. Metro yliopistolta Shenzheniin kestää vajaa 20 minuuttia, rajanylitys meni kiinalaisen mittapuun mukaan melko vaivatta ja pian olimmekin jo  rajan toisella puolella. Otimme taksin suoraan hotellille, josta auto tuli hakemaan meitä Queen spahan. Pysähdytään hetkeksi kuitenkin pohtimaan taas lempiaihettani, kiinalaista asiakaspalvelua. Miten neljän tähden hotellissa palvellaan asiakkaita? No, annetaan heidän ensin seistä tiskin edessä 15 minuuttia kun respansetä surffailee hetken netissä, kun häntä huvittaa antaa sinulle huoneen avain, hän ei katso sinua edes silmiin, mutisee huonolla englannilla että deposit on sitten saman verran kuin koko yöpyminen että maksatko kortilla vai häh, kun kysyt aamupalasta hän ei ole ymmärtävinäänkään, ja kun ulos mennessäsi pyydät karttaa hän tokaisee että No have, huoneessasi 50. kerroksessa on hotellin kansiossa kartta, mene hakemaan se. Ja btw se maksaa. Mutta tähän olimme jo tottuneita, joten emme antaneet sen häiritä. Ja hyvästä palvelusta kuuluu myös kiittää, joten: kiitokset vielä Days Innin laukkupojalle, ainoalle henkilölle joka osasi ja jaksoi puhua englantia, neuvoi meille tien Toys'R's:iin, kirjoitti osoitteen meille kiinaksi ja tilasi vielä jopa taksin.  Denis (China business-kurssin professori) jaksaa aina muistuttaa meitä siitä, kuinka hän ei ole ikinä saanut niin huonoa palvelua viiden tähden hotellissa, kun mitä hän sai Shanghain Hilton- hotellissa. Juttu on niin, että hotellin johtajan on oltava länsimaalainen, jotta palvelu olisi hyvää ja siihen panostettaisiin. Jos hotellia johtaa kiinalainen general manager, it's a disaster.

Queen spa oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Pukuhuoneessa saimme oloasut jota tuli pitää (muistutti hyvin paljon sairaanhoitajien työasua, mutta väri oli pinkki), myös alusasut piti vaihtaa paperiseen vaihtoehtoon (outoa). Pukuhuoneesta kävelimme pitkää käytävää pitkin isoon, monta sataa neliötä kattavaan "lepotilaan" (rest area), jossa nautimme ilmaista jäätelöä (ajattelen erityisesti sinua nyt Emma), ilmaisia virvokkeita sekä hedelmiä. Lepotila oli täynnä jättimäisiä hierontatuoleja, ja jokaisella oli oma tv, sekä nappula, mistä voi kutsua tarjoilijan. Samasta napista sai tilattua myös hierontaa sekä erilaisia kauneushoitoja. Otimme 90 min kestävä kokovartalo öljyhieronnan (joka tosin toteutettiin ihan hierontahuoneessa), 45 min kestävän päähieronnan sekä foot scrubin. Söimme lounasta, ja otimme hierontatuoleissa myös päikkärit ja katselimme leffaa. Hintaan olisi kuulunut myös allasosaston vapaa käyttö. 8 tuntia meni kuin siivillä, ja iltakahdeksan aikaan päätimme lähteä illalliselle. Loppulasku tippeineen päivineen oli alta 50 euroa. Queen spassa olisi voinut muuten myös yöpyä samaan hintaan. Hotellin sänky oli kuitenkin hierontatuoleja houkuttelevampi vaihtoehto.

Löysimme huippuhyvän ravintolan, ja tilasimme pitkästä aikaa kunnon pihvit. Kolmen ruokalajin illallinen juomineen oli 20 € per naama. Alkuruuaksi otimme kevätrullia, pääruuaksi 250g entrecote-pihvi ja jälkiruuaksi jälkiruokalautasen, jossa oli maistiaisia kaikista jälkiruuista (meni ehkä vähän liian pitkälle joo..). Emme pystyneet syömään läheskään kaikkea. Tämä oli myös Jamille erityisen vaikea ymmärtää.

Lauantaina shoppailimme ja kiertelimme kaupunkia koko päivän. Ostimme mm urheiluvaatteita, UGGit sekä Converset (olen nyt neljän Converse-parin onnellinen omistaja, ilmeisesti jätän aivot aina kotiin ostoksille lähtiessä). Lähdimme kuuden maissa metrolla kohti Hongkongia. Kahdeksan jälkeen Elin, Inga & Amanda tulivat mun luo ja aloitettiin Halloween- muuntautumisleikki.  Olimme Elinin kanssa noitia, Inga oli zombie ja Amanda expat.
Watch out!
LKF suoraan sanottuna räjähti Halloweeninä. Ihmisiä oli törkeästi, kaikki pukeutuneita mitä kummallisimpiin asuihin. Meidän piti jonottaa noin puoli tuntia että pääsimme koko bilekadulle, kaikki jalankulkukäytävät oli aidattu ja poliiseja joka kulmassa. Jos Halloween on tällainen juhla, en halua tietää mitä tapahtuu uutena vuotena! Mutta Hongkongissa ollaan todella tarkkoja ihmismäärän suhteen Halloweenina myös siksi, että kymmenisen vuotta sitten noin 10 ihmistä tallautui kuoliaaksi väentungoksessa.

Mutta tänäkin halloweenina oli ihan kivasti porukkaa liikenteessä:
Crazy people coming out of MTR station. Pahoittelut vielä kaikille kanssamatkustajille. Onneksi Halloween on vain kerran vuodessa. :)

LKF ja pari juhlijaa

Kaveri sukelluspuvussa, jos joku tietää mitä tämä esittää (kenties jtn sarjakuvahahmoa tms), niin olisin kovin kiinnostunut tietämään. 


Green lantern with his friend
Sellaista, nyt jatkan opiskeluja. Heippa!

torstai 27. lokakuuta 2011

Ruisleipäaaminen

Mitä kuvassa näkyykään? Ruisleipää! Namnam. En ymmärtänytkään kuinka paljon kaipasin sitä, ennen kuin söin sitä tänään aamiaiseksi. Löi laudalta kevyesti jopa Elios Hotelin aamiaisbuffetin. Lisäksi join Vietnamista ostamaani kahvia. Vietnamilainen kahvi on todella hyvää!

Tadaa!!
Petrin vanhempien tuomat Porin ruispalat (en tiennyt että sellaisiakin on..) ei riitä varmaan viikkoa pidemmälle, joten alla on mun osoite, jonne sitä voi lähettää lisää:

Anniina Outinen
International Asian studies programme (IASP)
Office of Academic Links
Lady Ho Tung Hall
The Chinese University of Hongkong
Shatin, N.T
Hongkong SAR

Kuten Emmakin kirjoitti, ystävyys punnitaan nyt! muhaha. Mutta alkaa lähettäkö yli 10 kg, koska muuten mun tarvii hakee ne postista.

Kiinalaisten kirjaimien askartelutuokio jatkuu yhä. Iltapäivällä on China Business, ja illalla ajattelimme mennä keskustaan etsimään Halloween asuja lauantaina varten. Ja huomenna on tiedossa lisää reissuja: menemme viikonlopuksi Elinin kanssa Shenzheniin rentoutuslomalle! Perjantaina otamme spa-hoitoja ja nautimme elämästä, lauantaina kiertelemme kaupunkia ennen kuin lähdemme takaisin Hongkongiin. Shenzhen on siis todella lähellä Hongkongia, n. 20 min metromatkan ja 1 h kestävän rajanylitysprosessin (on siis Kiinan puolella) päässä. Ja lauantai-iltana on tiedossa Halloween- pirskeet! :) En sano vielä mitään maanantaisesta kiinan mid term- kokeesta...

Seuraavaksi hieman esimakua Shenzhenista ja Shenzhen Days Inn ****- hotellistamme:


Me <3 Lomailu


Urheilu on jäänyt kokonaan tältä viikolta, sain jonkun pöpön koneesta takaisin tullessamme (keskilämpötila United Airlinesin koneessa oli n. 5 astetta), ja olo on aika tukkoinen, jokainen sana mitä saan sanottua ulos on kovan taistelun takana. Toivottavasti saan äänen pian takaisin!

Nyt täytyy taas rientää, palaillaan taas!
Haleja!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Vietnam!

Hi cuties! Vietnamista ollaan todellakin palattu takaisin Hongkongiin "kotiin" normaalin elämän pariin, jonka täyttää lähinnä opiskelu, opiskelu ja öö opiskelu. Eilen meillä tosin oli huippuhauska ilta, istuskeltiin kampuksen altaalla ja nautiskeltiin viiniä rankan päivän päätteeksi. Rankan todellakin. Mulla oli ensin aamulla kiinan puhekoe (ei siitä sen enempää), jonka jälkeen 2 tuntia aikaa syödä lounas sekä vaihtaa vaatteet ja kirjoittaa muistiinpanot iltapäivän esitelmää varten. Täällä ihmiset pukeutuu esitelmää varten hienosti, esimerkiksi meidän ryhmässä Bryanilla ja Kenillä oli suorat housut, kravatti ja kauluspaita. Tässä vaiheessa voin puolustaa ostoksiani: ostin Vietnamista tositosikivat Hilfigerin farkut, ja luojan kiitos että ostin ne, koska ne ovat ainoat pitkät housuni täällä! Joten laitoin siis farkut ja bleiserin, tunsin silti itseni alipukeutuneeksi poikiin nähden. Mutta oli se parempi kuin rikkinäiset farkkusortsit (mitä yleensä käytän täällä). Esitelmä meni hyvin, enkä loppujen lopuksi edes tarvinnut muistiinpanoja. 


Mutta sitten vähän mielenkiintoisempiin asioihin, eli Vietnamiin. Matka meni loistavasti! Meitä tosin huijattiin jo heti taksissa, ennen kuin päästiin hotellille. Meidän olisi ilmeisesti pitänyt ostaa lentokentän tiskiltä jonkinlainen kuitti, ja esittää se taksikuskille heti matkan alussa. Painelimme kuitenkin suoraan taksiin, ja kuski kysyi vasta matkan puolivälissä, että missä meidän kuitti on. Vastasimme vitsikkäästi, että varmaan siellä tiskillä. Hän meinasi ensin jättää meidät kyydistä pois, kunnes pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta, hän halusi 250 dongia. Rahan arvo Vietnamissa on vähän vaikea hahmottaa, koska kaikkeen pitää lisätä aina tuhat. (Kehtaanko sanoa että luulimme että se oli 250 dongia mikä on 0,01 € hehehe...) Seuraavana päivänä muutamien harjoitusten jälkeen dongin laskeminen euroiksi ja hk dollareiksi meni jo helposti, mutta torstai-iltana hyvin puutteellisten yöunien jälkeen se ei sujunut kovin luontevasti. Tässä tapauksessa taksi oli siis 250 000 dongia, eli n. 8,5 e. Kun pääsimme hotellille ja laukkupojat tulivat hakemaan tavaroitamme, he meinasivat pyörtyä kuullessaan paljonko taksikuksi aikoi veloittaa meitä. Laukkupojat alkoivat kiistellä kuskin kanssa hinnasta, tavarat ja vihaiset vietnaminkieliset sanat lensivät ympäriinsä ja loppujen lopuksi maksoimme 200 000. Huoneeseen päästyämme Elin luki Lonely planetista, että taksi lentokentältä keskustaan maksaa yleensä n. 150 000 dongia, eli kuski lisäsi 100 000 summaan lisää, mikä nyt ei ole euroissa paljoa, vähän yli 3,5 e. 


Hotelli (Elios Hotel) oli todella kiva, sijaitsi District 1:llä, eli kaiken keskellä. Mahtava aamupala, loistava sijainti ja ystävällinen henkilökunta. Perjantaina Elina halusi jatkaa unia, ja lähdimme Elinin kanssa aamulla tutustuman kaupunkiin. Kävimme marketilla, sekä kävelimme "turistireitin" mikä oli merkattu Lonely planetiin. Tämän reitin varrella oli kaikki näkemisen arvoinen ja enemmänkin. 


Aivot narikkaan ja lomamieli päälle. Miksi koulukirjat ei voi olla yhtä helppoja? Opin vaikka kuinka paljon Ashtonin ja Demin suhteesta 2,5 h lennon aikana. 
Ho Chi Minh City by morning

Kaikkialla oli kivoja puistoja


Tällainen oli kävelyreittimme
Matkan varrella näimme mutanttilinnun.
Mitenkäs meillä maailmanmatkaajilla sitten sujuu tämä aikaeron hahmottaminen? Tulimme sotamuseon eteen "omaa aikaamme" klo. 15.15. Museon edessä oli paljon ihmisiä ja kyltti, "Open 9-12 and 1.30-5pm". Ihmettelimme että mikäs vietnamilainen kahvitauko täälä nyt on meneillään, paikanhan pitäisi olla auki tähän aikaan. Puhuimme englanniksi ja tyypilliseen tapaamme aika kovaan ääneen. Muut turistit vähän tuijotteli siinä, ja kysyimme sitten kohteliaasti että miksiköhän paikka ei ole auki. He osoittivat kylttiä ja sanoivat ystävällisesti, että avaavat 15 minuutin päästä. Hämmennyimme vielä vähän lisää, ehkä olimme katsoneet kelloa väärin. Mutta ei, kyllä meidän kello näyttää 15.15. Rohkaistuimme kysymään paljonkoi kello on, ja he sanoivat13.15. Meni hetki ennen kuin tajusimme. Hetkonen. Vietnamiin tullessa siirretään kelloa 1 h taaksepäin, ei eteenpäin niinkuin me teimme. Eli kun kello hongkongissa on  1h vietnamin aikaa edellä, ja siirsimme sitä vielä tunnille eteenpäin, olimme 2 h etuajassa. Menimme siis aamupalalle 6.30 emmekä 8.30, söimme lounasta 10.30 emmekä 12.30 ja olimme sotamuseon edessä 13.15 emmekä 15.15. Näin me laki- ja business- opiskelijat täällä :)



Museo itsessään oli hyvin surullinen, historian tuntemukseni Vietnamin sodasta ei ollut kovin kummoinen, ja järkytys siis melkoinen. 






Yhdysvallat aloitti 10.6.1961 Agent Orange -nimisen myrkyn kylvämisen Vietnamiin, ja myrkylle altistui 4.8 miljoonaa ihmistä. Vielä elossa olevat uhrit tarvitsevat edelleen pyörätuoleja, asuntoja ja lääkehoitoa. Vietnamilaiset altistuvat edelleen maaperässä olevalle pitkävaikutteiselle Agent Orange -myrkylle, joka aiheuttaa epämuodostumia ja monia muita sairauksia.


Museon jälkeen tapasimme Elinan, kävimme Central post officessa ja suunnistimme Sheraton hotellin 23. kerrokseen drinkeille. Mukavat oli maisemat!


Notre Dame Cathedral


Central post officessa oli vanhoja puhelinkoppeja, josta sai soittaa kansainvälisiä puheluita. Hassua. 
HCMC noin viiden aikaan, 1 drinkin jälkeen @ Sheraton hotel
HCMC noin seitsemän aikaan, 4 drinkin jälkeen, yhä Sheraton hotel


Elina lähti Sheratonista omille teilleen, ja kun olimme Elinin kanssa nauttineet mielestämme riittävän määrän halpoja drinkkejä (8 drinkkiä ja 2 annosta nachoja maksoi siis yht.  60 USD, mikä ei meidän mielestä ole paljon ottaen huomioon baarin näköalan ja sen, että kyseessä on 5 tähden hotelli) lähdimme suunnistamaan hotellille päin n. 10 ostoskassin kanssa. However, matkan varrella eksyimme vielä yhteen Outlet tyyppiseen kauppaan, kokeilimme n. 30 eri vaatekappaletta, ja sieltä ostin ne esitelmäpukeutumiseni pelastaneet housut sekä juoksuhameen. Tapasimme Elinan hotellilla ja seuraavaksi on luvassa hauska välikevennys: Elina lähti Sheratonista siis hierontaan, ja tiedätte varmaan, kun yleensä Aasiassa kun ottaa kokovartalohieronnan, saa sellaset hauskat hieronta pökät, jotka pitää pukea. No Elinahan oli vetänyt ne päähänsä, ja seissyt tosiaan hierontapöydän vieressä alusvaatteisillaan hierontapökät päässä. Kikatimme varmaan tunnin verran huoneessa kaikkien meidän kommelluksille, Elinan hierontahousu-accidentille sekä mun ja Elinin ajan hahmottamisen vaikeudelle.


Lauantaina oli luvassa aikainen aamu 6 herätys (tällä kertaa tiesimme mitä kello oli) ja edessä koko päivän retki temppeleihin ja Cu chi- tunneleihin. 2,5 tuntia ei-ilmastoidussa bussissa, ensin oli luvassa Cao Dai Great Temple, sen jälkeen lounas, josta 1 h bussimatka Cu chi- tunneleihin.


Cao Dai temppelin edessä
Temppelin sisältä
Uskonnon symboli on pyhiä huoneita ja viirejä koristava silmä, joka kuvastaa universumia. 


Messu
Cao Dai- uskontoa harjoitetaan lähinnä Vietnamissa, se on Vietnamin kolmanneksi suurin uskonto ja yhdistelee oppeja eri uskonnoista.


Cu chi- tunnelit olivat mielenkiintoinen nähtävyys. Tunneleita käytettiin Vietnamin sodassa, ja ne saivat nimensä Cu Chin kaupungin mukaan. Ne olivat jopa 200 km pitkiä ja niitä käytettiin taistelun aikana piilopaikkoina, ruuan ja aseiden varastoina sekä majoitustiloina. 

Oppaamme näytti miten mennä vietnamilaisille "mitoitettuun" aukkoon,  länkkäreille oli tehty ihan oma :)

Vietnamilaisten tekemät loukut sodan aikana


En haluaisi astua tohon ansaan
Door trap. Tätä käytti myös moni kotitalous sodan aikana.  Ansa asetettiin oven yläpuolelle ja kun jenkit ryntäsivät sisään, naulat lävistivät rinnan, nivuset, polvet ym. 
Lauantai-iltana laitettiin mekot päälle, mentiin syömään Allez Boo Bariin ja sen jälkeen katsastamaan HCMC:n yöelämä! Törmättiin myös kahteen englantilaiseen poikaan, jotka olivat olleet samalla päiväretkellä ja jatkettiin heidän kanssaan Apocalypse Now- baariin, joka oli täynnä reppureissaajia eri maista. Väsyneinä mutta iloisina tultiin hotellille takaisin 5 aamulla.


Sunnuntaina klo: 9.30, soi herätyskello ja lähdimme Elinin kanssa aamupalan jälkeen kävelylle Saigonin joelle Elinan jäädessä nukkumaan hotellille. Jokikävelyn jälkeen otimme taksin district 5:lle (eli kauas!)  An dong-marketille. Kävelimme marketin läheisyydessä, ja seutu oli autenttisempaa kuin keskusta. Olimme varmaan ainoat valkoihoiset kolmen kilometrin säteellä paikasta. Arvelimme että tämä on ehkä väärä paikka alkaa kävellen etsimään reittiä takaisin keskustaan, ja otimme taksin Mogamboon, meksikolaistyyliseen ravintolaan (kiitos kuuluu jälleen kerran Lonely planetille), jossa oli kuuleman mukaan kaupungin parhaat hampparit. Ja huhu osoittautui todeksi! Suosittelen lämpimästi jos tie ikinä johdattaa teidät HCMC:yyn :) Hamppareiden jälkeen menimme hierontaan (45 min jalkahieronta 4€), jonka jälkeen jäätelölle. Todellinen hemmottelupäivä :)

Kahvi ja jäätelö 2€. Nomnom. (taustalla ei ole kahvia, vaan makuvesi)



Jäätelön jälkeen shoppailimme itsellemme rinkat (maksoin omasta 70+10l rinkastani 13€) ja North facen talvitakit, itse ostin lisäksi vielä kuoritakin. Illalla menimme kaikki tytsyt yhdessä illalliselle Huong Lai- ravintolaan, jossa söin ehkä parasta aasialaista ruokaa ikinä, beef with broccoli <3 Illallisen jälkeen menimme hotellille pakkaamaan rinkat valmiiksi kotiinlähtöä varten, ja kolmelta yöllä, 1,5 h yöunien jälkeen otimme taksin lentokentälle suuntana HK!


Nyt alan askartelemaan. Meillä on mid term kiinan kielioppikurssilta maanantaina, ja koska kirjaimien kirjoittaminen tuottaa edelleen hankaluuksia, päätin askarrella itselleni muistikortit, joiden toisella puolella on jokin tavu tai sana kiinaksi kiinan kirjaimilla, ja toisella puolella sama meidän kirjaimilla. Jos näillä ei läpäise koetta niin ei sitten millään!


Askartelupöytä odottaa, hyvää yötä pallerot!

maanantai 24. lokakuuta 2011

I'm alive!




Ajattelin rikkoa blogihiljaisuuden nopealla ja hyvin yksinkertaisella päivityksellä: Olemme hengissä! Vietnamin matka oli aivan mieletön, mukavaa vaihtelua kouluun, Hongkongiin, kimppa-asumiseen ja näkkileipäaamiaiseen.

Hypättiin keskelle Ho Chi Minh cityä, entistä Saigonia, ja samalla keskelle neljän miljoonan skootterin asuttamaa kaupunkia. Neljä miljoonaa Vietnamin 15 miljoonasta skootterista on siis HCMC:ssa. Tässä tietoisku: joka päivä pelkästään HCMC:ssa 32 ihmistä kuolee liikenneonnettomuudessa. Enkä kyllä yhtään ihmettele, ei ollut kaukana että olisin ollut numero 33.

Noin 5 tunnin katkonaisten, eri paikassa nukuttujen unien jälkeen olen turvallisesti kotona, ja istun keittiössä naputtelemassa muistiinpanoja huomiseen esitelmäämme. Meillä on esitelmäryhmän kanssa tapaaminen 16.30-20, joka toivottavasti ei kestä koko aikaa, ja tämän jälkeen kuuntelen loppuillan kiinaa, koska mulla on huomenna ensimmäinen puhekoe kiinassa. Apua.


Mutta huomenna illalla laittelen meidän kuvia ja kuulumisia Vietnamin matkasta!

Halit!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

My first mid term exam...

Meni penkin alle. No okei, tenttiin valmistautuminenkaan ei ehkä mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt. Kasvatustieteiden kandina mun pitäisi ehkä tietää, miten ihminen parhaiten oppii. Tai miten ei. Ihminen ei opi parhaiten niin, että lukee tenttiä edeltävänä yönä kahteen saakka, herää aamulla seitsemältä, opiskelee välillä sekaisin kiinaa ja välillä kertaa päivän tenttiin, ennen tenttiä vetää paniikkipikakertauksen, ja kävelee pää tyhjänä tenttisaliin. Siitä huolimatta huomaan 6. vuoden yliopisto-opiskelijana tekeväni tuota vielä aika usein hehe.

Voisin samaan hengenvetoon ilmaista myös mielipiteeni monivalintakokeista. Vihaan niitä. Ne ei ole niin helppoja kun miltä kuulostaa, varsinkaan kun teet niitä väsyneinä. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat olevan  sanahelinää ja loppujen lopuksi päädyt vaihtoehtoon B, koska se on todennäköisyyslaskennan mukaan useimmiten oikein.

Koe sisälsi siis 10 oikein/väärin väittämää, sekä 20 muuta monivalintakysymystä, aikaa 40 minuuttia, josta 5 minuttia meni selviteltäessä mihin paperiin kuuluu vastata ja 5 minuuttia yleisessä sählingissä. En ehtinyt vastata kaikkiin kysymyksiin. Kokeen päätyttyä luokkakaverini Ken, joka on siis Hongkongista, kertoi vinkin: aikaa on noin minuutti per kysymys, joten jos et heti ensi lukemalla tiedä vastausta, hyppää seuraavaan kysymykseen. Mutta kun mulla meni ainakin minuutti ennen kuin edes ymmärsin mitä kysyttiin...

No joo, se opiskelusta. Olen ollut ahkera opiskelija koko viikon, ja kuten uhkasin, sunnuntaina poistuin viimein kampukselta lenkille. Löysin huippukivan lenkkireitin, joka menee jokea pitkin Shatiniin, oli ihana juosta joenvartta pitkin iltavalaistuksessa. Huomenna menen uudestaan lenkille jos siis pystyn, koska tänään kaaduin. Siitä lisää tuonnempana.

Maanantai-iltana valmistelimme Global strategy- ryhmämme kanssa ensi tiistain esitystä. Meidän ryhmässä on siis kaksi hongkongilaista poikaa, sekä korealainen ja italialainen tyttö. Meillä sattui hauska välikohtaus siinä, kun pojat kysyivät minulta, puhutaanko me yleensä Suomessa venäjää vai englantia. Vastasin, että ihan suomea me puhutaan. Niin kellä olikaan huono yleistuntemus? :) Oikeastaan juttu lähti siitä, kun pojat kysyivät, voisinko puhua eniten esityksen aikana kun olen natiivienglanninpuhuja. Hahahahaha. Ajattelin ensin heittää siihen väliin pari vitsiä mun kimiräikkönenenglannista, mutta annoin sitten olla. Minuutti tämän jälkeen Petri soitti, pojat kuuntelivat äimistyneenä ja kysyivät puhelun jälkeen "Is that your language??!!? Must be so hard!!".

Tänään menimme illalla Centraliin katsomaan niitä kuuluisia pitkiä rullaportaita ja syömään Sohoon. Matkalla Sohoon napsin kuvia ja huomasin yhtäkkiä keräileväni itseäni maanrajasta. Kompastuin kai kivetykseen, onnistuin lyömään molemmat polveni rotvallin reunaan ja siinä se sit oli. Ainoa asia mikä kävi mielessä noina sekunteina oli että kunhan kameralle ei vaan tapahdu mitään. Kamera säilyi naarmuitta, mutta polviin sattuu yhä niin pirusti. Mitä tekivät sitten matkaseurani, kaksi herrasmiestä nimeltä George ja Petri? Puhuivat molemmat puhelimeen, eivät nähneet koko episodia ja painelivat eteepäin, katsoivat kyllä vähän pitkään kun uikutin että voitteko vähän hidastaa, kaaduin tossa juuri, putsaan vähän käsiä.

Mitä näette kuvassa? Hahaa, LV:tä aika monta neliötä! <3 Vaikka Pariisissa on kuulemma vielä isompi. 

SoHo, paljon kivoja ravintoloita ja baarea, kylläkin pelkkiä turisteja. 

Paikallista tunnelitaidetta


Kaupungilta tullessamme menimme vielä Ikean kautta hakemaan uuden paistinpannun (jos nyt saisin tehtyä suosikkiaamiaistani munakokkelia), tyynyliinoja ja salmiakkia. Ilta huipentui siihen, että puhuin piiiitkästä aikaa Hannan kanssa Skypessä! Me like!

Hyvää yötä mussukat!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

I'm turning Chinese..

Musta on tulossa kovaa vauhtia kiinalainen. On sunnuntaipäivä, istun kirjastossa. Ulkona paistaa aurinko, +28. Lisäksi pukeudun kuin kiinalainen lämpimänä päivänä: pitkät housut (kirjastossa on viileä) ja pitkä paita. Ainoa mikä tästä muuttumisleikistä puuttuu on aurinkovarjo, jolla voisin estää viimeistenkin auringonsäteiden läpipääsyn kehooni.

Mid termsit on tiistaina, maanantaina pitää olla valmiina mun osuus meidän eBayn esitelmästä. Mun ajankäytön tehokkuus on myös löyhentynyt täällä, eilen kehittelin kaksi tuntia SWOT- analyysia eBayn Kiinan markkinoista. Mutta tänään viimeistelen oman esitykseni Power pointit ja aloitan lukemaan myös kokeeseen.

Olen siis rikkonut jonkinlaisen uuden ennätyksen tänä viikonloppuna, meinaan kampukseltapoistumisennätyksen. En ole lähteyt mihinkään koko viikonloppuna, viimeksi olin kampuksen ulkopuolella perjantaina n. klo 13 kun olimme juoksemassa, pitäydyin kuitenkin turvallisesti maksimissaan 4 kilometrin päässä pääportista. Illalla ajattelin uhmata ennätystä lähtemällä lenkille, Pauliina oli löytänyt kivan lenkkipolun, joka menee jokea pitkin.

Odotan jo kovasti Vietnamin matkaa, osa vaihtareista oli ollut Ho Chin Minh cityssä viime viikonloppuna ja pitivät siitä kovasti. Vietnamin jälkeen meillä on luvassa hemmotteluviikonloppu Shenzhenissä, josta palaamme lauantaina HongKongiin juhlimaan Halloweenia. Sen jälkeisenä viikonloppuna menemme ehkä Kiinaan, ja 17.11 on luvassa Shanghain viikonloppumatka. Että on tässä kaikkea kivaa edessä mitä odottaa! :) Shanghain jälkeen onkin IASP- party 25.11, eli vaihtareiden semesterin päättymisjuhla, sitten iskä ja äiti tulee tänne, sitten on viimeiset kokeet, koulu loppuu, Jami tulee tänne, ja päästään aloittamaan meidän 1,5 kk kestävä Tour de Asia! Can't wait! :)

Eilen meillä oli huippukiva ilta viinin & juuston (sekä myöhemmin myös pizzan) merkeissä Pauliinan luona I-Housessa. Alun perin tarkoituksena oli pitää tyttöjen ilta, mutta jossain vaiheessa iltaa Pauliinan ovikello soi, ja saimme seuraa Jonista, Jessestä, Tierasta ja Christopherista. Ilta meni mukavasti rupatellessa ja herkkuja syödessä.

Tyylikkyyttään hohtava I-Housen olohuone. Kuvasta puuttuvat Inga & Pauliina. 
Leppoisaa sunnuntaita!

perjantai 14. lokakuuta 2011

I love salad!

Morningsiden kanttiini on paras ikinä. Siellä on salaattibaari! Voitteko kuvitella! Salaattibaari! Kiinassa! Vaihtoehtoja on monia, mukaan mahtuu myös majoneesihedelmäsalaattia, majoneesitonnikalasekoitusta, pelkkää majoneesia, mutta tarjolla on myös pelkkää salaattia, tomaattia, papuja, juustoraastetta, krutonkeja, joskus kesäkurpitsaa, ym. Otankin salaatin aika usein mukaan ja lisään siihen vielä keitettyjä kananmunia, avokadoja (täällä on avokadoja!), pähkinöitä yms, mitä ikinä sattuu jääkaapissa olemaan. Nam! Salaatti punnitaan ja maksetaan sen mukaan mitä annos painaa, mun annos maksaa yleensä 1,5-2 euroa.
Mutta Morningsiden kanttiini tarjoaa hyviä vaihtoehtoja myös muillekin kuin salaatin ystäville. Pizzaa, pastaa, sekä tietysti kinkkiruokaa.

Mutta ehkä se riittää ruuasta tältä erää. Paitsi että eilinen sushi-illallinen oli jälleen kerran aivan mainio, söin ja join itseni ähkyyn superhalvalla. Aluksi meidän piti mennä Elinin kanssa kahdestaan, mutta sana levisi ja lopulta meitä oli syömässä 18 henkilöä. Oli kivaa! :)

Aamulla oltiin yli tunnin juoksulenkillä, Petri toimi hyvänä jäniksenä kaksimetristen jalkojensa kanssa. Juostiin Tai Po- villageen päin, jossain vaiheessa käännyttiin oikealle, juostiin alas, ja oltiin umpikujassa. Kavuttiin järkyttävä ylämäki ylös ja juostiin takaisin yliopistolle. Nähtiin ihan kivoja taloja (lue linnoja) reitin varrella. Nyt syön myöhäistä lounasta (salaattia tietenkin), yritän motivoida itseni opiskelemaan ja koitan välttää How I met your mother- sarjaa, johon olen jäänyt koukkuun täällä.

Elin soitti ja menenkin kirjastoon opiskelemaan. Huomattavasti tehokkaampaa! Illalla pitäisi mennä ostoksille, shampoo, hoitoaine ja muut hiustuotteet vetelevät viimeisiään. Meillä on suunnitelmissa pitää myös viininmaisteluilta illemmalla.

Kram ja hauskaa viikonloppua!

torstai 13. lokakuuta 2011

Kuntosalia ja kaljanjuontia.

Tykkään käydä täällä aamuisin salilla. Mua lähinnä oleva kuntosali on melko pieni, joten aamuisin siellä on hyvin tilaa treenata, kun taas neljän jälkeen saa melkeinpä jonottaa juoksumatolle ja laitteisiin. Eilen(kin) satoi koko päivän kuin aisaa, mutta heräsin innoissani, kylläkin kolmannen torkun jälkeen. Omena aamupalaksi, i pod päälle, sateenvarjo kouraan ja mars salille. Salille mennessä on pelkkää alamäkeä, ja sieltä tullessa saa hyvän loppulämmön, kun saa nousta ylämäkeä ylös Morningsideen. Yleensä hissi on vielä mun tuurilla juuri sillä sekunnilla rikki ja saan kavuta portaat ylös 8. kerrokseen.

Yleensä juoksen joku 30-45 minuuttia ja sen jälkeen teen lihaskuntoa n. 30-40 minuuttia. Juoksumattojen, crosstrainereiden ym käyttö on rajoitettu puoleen tuntiin, mutta jos salilla on tyhjää, niin juoksen varsinkin juoksumatolla pidempään. Lisäksi teen lenkkejä ulkona. Elin oli kerran nähnyt kampuksella lenkillä ollessaan apinan! :) Olen juossut samaa reittiä, mutta vielä ei ole herra Apina näyttäytynyt.

Laitteet meidän kuntosalilla, joka on siis kampuksen urheilukeskuksen läheisyydessä, on melko uusia ja toimivia, kun taas esimekiksi International housen sali muistuttaa Petriä lainaten lähinnä Rocky Balboa-salia. Uusin ja modernein sali sijaitsee Shaw-collegessa, jossa Elin asuu, joten varmaan pääsen treenailemaan joku päivä myös siellä.

Aamuisin salilla kiertää myös paljon fuksiryhmiä. He kiertävät opettajan opastuksella laitteita, ja pääsevät sen jälkeen kokeilemaan laitteita itse. Joka laitteen kohdalla kuulee jo meille tutuksi tulleen "Oooooo":n, mikä siis ilmentää heidän hämmennystään aina kun he kohtaavat uutta. Kiinalaiset kun eivät ehkä ole ihan sitä maailman urheilullisinta kansaa, ja sen huomaa myös näillä nuorilla. Eräs yritti esim treenata käsilihaksia laitteessa, joka oli tarkoitettu vatsalihasten treenaamiseen. Toinen poika kokeili juoksumattoa, ja koko tapahtuma näytti lähinnä siltä kuin hän olisi yrittänyt pahoinpidellä takalistoaan saksipotkuilla.

Kerran tein vatsalihaksia eräässä laitteessa, ja liikunnanopettaja tuli fuksiryhmänsä kanssa minun jälkeeni laitteeseen neuvomaan sen käyttöä. Laitteessa oli painot mun jäljiltä, eikä hän saanut sitä liikkumaan mihinkään. Sama tapahtui selkälihaslaitteessa, johon eräs poika meni minun jälkeeni. Välillä tunnen oloni saksalaiseksi kuulantyöntäjäksi.

Kuntosalista kaljanjuontiin! Eilen United- collegen baarissa oli siis drinking competition, jonka voitti joukkue jossa oli tyttö! JEE!
Tapahtuma oli kokonaisuudessaan hyvin muodollinen ja virallinen niin kuin näette. Kilpailevia joukkueita oli yhteensä kahdeksan, jokaisessa joukkueessa kolme henkilöä. 

Joukkue nimeltä Serious business. Näillä pojilla oli selvästi eniten uhoa, mutta tällä kertaa se ei riittänyt finaaliin saakka

Finaali menossa!

Kaikki vaihtarit kannustamassa

Voittajaryhmä! Onnea vielä Sonja (vas), Anthony ja saksalainen poika!
Nyt läksyjen pariin, päivemmällä alkaa kiinan tunnit, sitten on China business, ja illalla menemme sushille! Sitten seuraakin opiskelun täyteinen viikonloppu, jotta voi lähteä hyvillä mielin Vietnamiin!
Kram!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tuesday starts with...

studying! Niin kuin alkoi myös maanantai, ja huomenna jatkuu. Mutta tänään mun päivä oli niin kuin päivän sää: harmaa, sateinen ja tylsä. Päivän kohokohdat olivat lounas Elinin, Tieran ja Oton kanssa sekä kaksi kirjastossa vietettyä tuntia Elinin ja Ingan kanssa myöhemmin illalla. Aamulla menin kiinan tunnille, iltapäivällä oli Global strategy. Nukuttiin Clarissan kanssa päikkärit ennen asuntolan illallista, ja arki on tuntunut iskeneen kaikkiin. Kaikki ovat väsyneitä ja panikoivat lähestyvistä mid term- kokeista. Mulla on ensimmäinen ensi viikon tiistaina Global strategy- kurssilla.

Morningsidessa on nyt virallisesti kaikki mitä tarvitsen arjessa selvitymiseen, kun saimme tänään vedenpuhdistusjutun. Eli kun emme voi juoda hanavettä, niin hanasta menee sellainen putki säiliöön, joka puhdistaa veden, säiliöstä tulee putki ulos, ja tästä putkesta saamme juomavettä. Water purifier, you know. :) Ei tarvitse enää raahata vesipulloja tänne. Jee!

On meillä ollut kivaakin tällä viikolla! Maanantaina uhmasimme rankkasadetta ja menimme Elinin kanssa illalla syömään Tsim Sha Tsuihin, josta jatkoimme Castro'siin halpojen maanantaidrinkkien perässä. Tulimme viimeisellä metrolla (klo. 12 aikaan) yliopistolle, ja meinasin nukkua pommiin tiistaiaamuna, koska kännykän kello ei (taaskaan) herättänyt, eli huomisen To do-listalla on opiskelujen ja kuntosalin lisäksi herätyskellon osto.

Meillähän on kampusalueella baari United- collegessa. Huomenna siellä on illalla juomakilpailu, jonne menemme kannustamaan poikia. Torstaina palkitsen rankan opiskeluviikon sushi-annoksella! Viikonloppuna menemme varmaankin rannalle, jos sää suosii.

Mutta voisin avautua hieman parista asiasta, jotka täällä maassa välillä vähän kismittää. Nimittäin kiinalaisten vessakulttuuri, jos niin voi sanoa. Tai sen puute. Täällä on joitakin asioita, mitkä saa länsimaalaisella, tai yleensäkin omasta hygieniastaan huolta pitävällä ihmisellä karvat pystyyn. Jopa meillä täällä, kerroksessa, joka on pelkästään tyttöjen asuttama. Mulla on ns hiuskammo, eli kammoan irtonaisia hiuksia joka paikassa: vessassa, keittiössä, kaikkialla. No, täällä niitä on kaikialla. Mustia hiuksia portaissa, käytävällä, vessassa, suihkussa viemärin tukkona ja suihkuverhossa, keittiössä, löysin hiuksen myös jääkaapista mun ruokien seasta. Jotkut harjaavat hiuksiaan suoraan lavuaarin päällä eivätkä siivoa niitä pois. Se on melko vastenmielistä, kun miettii että siinä lavuaarin vieressä moni pitää omaa hammasharjaansa (itse en pidä), osa jopa antaa hammasharjojen olla tason päällä ilman mukia ja suojaa. Yök. Enkä ole ainoa jota asia ärsyttää, Elin sanoi, että hänen asuntolansa vessa siivotaan joka päivä klo 8, jopa viikonloppuisin, koska muuten se olisi käyttökelvoton. Heillä on myös ohjeet vessassa siitä, kuinka vessa pitää vetää, kädet pestä, mielellään saippualla, ym. En ala kertomaan inhottavia yksityiskohtia, jokainen voi päätellä itse. Ihmettelin myös miksi meidän uutuuttaan hohtavan vessan istuimet näyttivät jo heti alussa jotenkin kuluneilta, mutta syy selvisi pian. Pian sinne ilmestyi ohjeet:

Tykkään erityisesti 2. kohdasta. Vaikka kuinka tekisi mieli jumpata, niin ethän seiso pytyn päällä, kiitos. FYI: Olen nähnyt pöntössä muutakin kuin vessapaperia (ks kohta 1), kohta kolmonen tuntuu olevan välillä vaikea ymmärtää joillekin ihmisille samoin kuin kohta nelonen. 

Mutta tietenkin manner Kiinasta tulevat ovat tottuneet seisomaan vessassa, koska heillä ei yleensä ole wc-istuimia, vaan reikä lattiassa. Jepajee.

Mutta pojat tulivat juuri Pekingistä ja sanoivat, että tuntui kuin olisi tullut takaisin sivistyksen pariin kun palasi Honkgkongiin (nimenomaan myös hygienian suhteen), että ihan hyvissä käsissä täällä kai silti ollaan. :)

Mutta mun kohdallani sanonta "kaikkeen tottuu" ei voisi pitää enempää paikkansa.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Dragon's back!

Vaellusretki meni täysin nappiin! Sää oli upea, seura mitä mahtavin ja lisäksi huipulta huikeat näkymät yli Hongkongin saaren. Dragon's back on siis yksi Aasian kuuluisimpia kaupunkivaellusreittejä, pituudeltaan about 7-8 kilometriä, ja meillä meni sen läpi tarpomiseen aikaa joku kolme ja puoli tuntia. Reitti päättyy Big Wave beachille. Lähdimme matkaan lauantaiaamuna yhdeksän aikaan yliopiston metroasemalta. Ensimmäinen kerta kun herään täällä ennen puoli yhdeksää lukuun ottamatta surullisen kuuluisaa Vietnamin (tai oikestaan HK:n lentokentän) matkaa. Otimme metron Shau Kei Waniin ja sieltä vielä bussin paikkaan jonka nimeä en enää muista.

The crew: Petri (Suomi), Tim (Kanada) ja Martina (Saksa) sekä lisäksi Elin (Ruotsi) , joka seisoi mun takana ottaessani kuvaa
Elinin poikaystävä varoitteli Eliniä ja meitä etukäteen siitä, kuinka vaeltaessa kuuluu olla hiljaa. Pojat eivät kuulemma tykkää siitä, kuinka tytöt kälättävät koko ajan, kun vaeltamisen pitäisi nimenomaan olla hyvin mieltä rauhoittavaa ja hiljaista puuhaa. Lopulta olimme hiljaa varmaan yhteensä 5 minuuttia. Ainakin Tim vakuutteli, että hänellä oli kaikesta huolimatta hauskaa!

Tästä se lähtee
Näkymät ensimmäisillä kilometreillä oli uskomattomia!

<3

Nämä portaat kivuttiin ylös...

Ja nämä alas!!
Reitti ei ollut ihan näin autenttinen, vaan vastaan tuli varsinkin alussa paljon turisteja, lapsiperheitä, lenkkeilijöitä ym. Aurinko paistoi koko päivän, eikä me tietenkään käytetty rasvaa. Martina varoitteli meitä muutamaan otteeseen auringon voimakkuudesta, mutta vakuuttelimme ettemme mitään rasvoja tarvi, eihän me edes olla paljon auringossa kun on puita kuitenkin aika paljon jne. Olisittepa nähneet meidät päivän päätteeksi. Sain ihanat rajat mun topista ja repusta, samoin Elin, Martina repusta, topista ja kameranauhasta. Kuka sanoi ettei rusketusraidat ole seksikkäitä? Olimme myös melkein yhtä punaisia Elinin kanssa kuin Petrin paita (ks ensimmäinen kuva).

Olisin voinut tuijottaa tota näkymää tuntikausia

Ohitettiin kivan näköinen golf-kenttä


Lopulta päästiin Big wave beachille. 
Mä haluan jo Balille!!!!

Yritin ottaa kuvia aalloista, mutta en saanut kovin hyviä. Anyway kysessä oli todellakin big wave beach, eikä surffareiden ja uimareiden yhdistelmä vedessä näyttänyt kovin turvalliselta..

Rannalla törmättiin muihin CUHK:n opiskelijoihin, joiden kanssa hengattiin muutama tunti. Käytiin uimassa tai mun tapauksessa pikemminkin melkein hukuttautumassa. Sitten jatkettiin matkaa Shek O- kylään, jossa syötiin illallista.

Suloinen hääpariskunta ja pirteän värinen talo

Shek O ja  jatkoa ihanan värisille taloille..

Shek O- beach. Tunnelma rannalla oli ihanan leppoisa, rannan läheisyydessä oli BBQ-paikka, jossa sai itse grillata ja kokata sekä paljon pöytiä. Tänne voisi joskus tulla päiväksi grillailemaan ja ottamaan aurinkoa! 

Illallisen jälkeen, siinä seitsemän aikaan illalla, otettiin bussi metroasemalle, josta alkoi kolmen vartin metromatka yliopistolle. CUHK on kiva yliopisto, mutta kauhean kaukana kaikesta. Jo pelkästään Mong Kokiin (=sivistyksen pariin) pääseminen vie metrolla 25-30 minuuttia, Hong Kongin saarelle on matkaa 30-40 minuuttia. Mutta onhan meillä onneksi aina-niin-ihana Ikea sekä kiva ostoskeskus Shatinissa, joka on kahden pysäkin päässä yliopistosta.

Perille päästyä otin suihkun, kokkasin iltapalaa ja nukahdin puolen yön aikaan. Exciting. Sunnuntaina eli tänään opiskelin. Huomenna aamulla menen salille, josta kiinan tunneille, josta opiskelemaan, ja illalla johonkin kivaan paikkaan syömään ja varmaan drinkeille Castro's-baariin.

Mukavaa viikkoa mussukat!