keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Vietnam!

Hi cuties! Vietnamista ollaan todellakin palattu takaisin Hongkongiin "kotiin" normaalin elämän pariin, jonka täyttää lähinnä opiskelu, opiskelu ja öö opiskelu. Eilen meillä tosin oli huippuhauska ilta, istuskeltiin kampuksen altaalla ja nautiskeltiin viiniä rankan päivän päätteeksi. Rankan todellakin. Mulla oli ensin aamulla kiinan puhekoe (ei siitä sen enempää), jonka jälkeen 2 tuntia aikaa syödä lounas sekä vaihtaa vaatteet ja kirjoittaa muistiinpanot iltapäivän esitelmää varten. Täällä ihmiset pukeutuu esitelmää varten hienosti, esimerkiksi meidän ryhmässä Bryanilla ja Kenillä oli suorat housut, kravatti ja kauluspaita. Tässä vaiheessa voin puolustaa ostoksiani: ostin Vietnamista tositosikivat Hilfigerin farkut, ja luojan kiitos että ostin ne, koska ne ovat ainoat pitkät housuni täällä! Joten laitoin siis farkut ja bleiserin, tunsin silti itseni alipukeutuneeksi poikiin nähden. Mutta oli se parempi kuin rikkinäiset farkkusortsit (mitä yleensä käytän täällä). Esitelmä meni hyvin, enkä loppujen lopuksi edes tarvinnut muistiinpanoja. 


Mutta sitten vähän mielenkiintoisempiin asioihin, eli Vietnamiin. Matka meni loistavasti! Meitä tosin huijattiin jo heti taksissa, ennen kuin päästiin hotellille. Meidän olisi ilmeisesti pitänyt ostaa lentokentän tiskiltä jonkinlainen kuitti, ja esittää se taksikuskille heti matkan alussa. Painelimme kuitenkin suoraan taksiin, ja kuski kysyi vasta matkan puolivälissä, että missä meidän kuitti on. Vastasimme vitsikkäästi, että varmaan siellä tiskillä. Hän meinasi ensin jättää meidät kyydistä pois, kunnes pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta, hän halusi 250 dongia. Rahan arvo Vietnamissa on vähän vaikea hahmottaa, koska kaikkeen pitää lisätä aina tuhat. (Kehtaanko sanoa että luulimme että se oli 250 dongia mikä on 0,01 € hehehe...) Seuraavana päivänä muutamien harjoitusten jälkeen dongin laskeminen euroiksi ja hk dollareiksi meni jo helposti, mutta torstai-iltana hyvin puutteellisten yöunien jälkeen se ei sujunut kovin luontevasti. Tässä tapauksessa taksi oli siis 250 000 dongia, eli n. 8,5 e. Kun pääsimme hotellille ja laukkupojat tulivat hakemaan tavaroitamme, he meinasivat pyörtyä kuullessaan paljonko taksikuksi aikoi veloittaa meitä. Laukkupojat alkoivat kiistellä kuskin kanssa hinnasta, tavarat ja vihaiset vietnaminkieliset sanat lensivät ympäriinsä ja loppujen lopuksi maksoimme 200 000. Huoneeseen päästyämme Elin luki Lonely planetista, että taksi lentokentältä keskustaan maksaa yleensä n. 150 000 dongia, eli kuski lisäsi 100 000 summaan lisää, mikä nyt ei ole euroissa paljoa, vähän yli 3,5 e. 


Hotelli (Elios Hotel) oli todella kiva, sijaitsi District 1:llä, eli kaiken keskellä. Mahtava aamupala, loistava sijainti ja ystävällinen henkilökunta. Perjantaina Elina halusi jatkaa unia, ja lähdimme Elinin kanssa aamulla tutustuman kaupunkiin. Kävimme marketilla, sekä kävelimme "turistireitin" mikä oli merkattu Lonely planetiin. Tämän reitin varrella oli kaikki näkemisen arvoinen ja enemmänkin. 


Aivot narikkaan ja lomamieli päälle. Miksi koulukirjat ei voi olla yhtä helppoja? Opin vaikka kuinka paljon Ashtonin ja Demin suhteesta 2,5 h lennon aikana. 
Ho Chi Minh City by morning

Kaikkialla oli kivoja puistoja


Tällainen oli kävelyreittimme
Matkan varrella näimme mutanttilinnun.
Mitenkäs meillä maailmanmatkaajilla sitten sujuu tämä aikaeron hahmottaminen? Tulimme sotamuseon eteen "omaa aikaamme" klo. 15.15. Museon edessä oli paljon ihmisiä ja kyltti, "Open 9-12 and 1.30-5pm". Ihmettelimme että mikäs vietnamilainen kahvitauko täälä nyt on meneillään, paikanhan pitäisi olla auki tähän aikaan. Puhuimme englanniksi ja tyypilliseen tapaamme aika kovaan ääneen. Muut turistit vähän tuijotteli siinä, ja kysyimme sitten kohteliaasti että miksiköhän paikka ei ole auki. He osoittivat kylttiä ja sanoivat ystävällisesti, että avaavat 15 minuutin päästä. Hämmennyimme vielä vähän lisää, ehkä olimme katsoneet kelloa väärin. Mutta ei, kyllä meidän kello näyttää 15.15. Rohkaistuimme kysymään paljonkoi kello on, ja he sanoivat13.15. Meni hetki ennen kuin tajusimme. Hetkonen. Vietnamiin tullessa siirretään kelloa 1 h taaksepäin, ei eteenpäin niinkuin me teimme. Eli kun kello hongkongissa on  1h vietnamin aikaa edellä, ja siirsimme sitä vielä tunnille eteenpäin, olimme 2 h etuajassa. Menimme siis aamupalalle 6.30 emmekä 8.30, söimme lounasta 10.30 emmekä 12.30 ja olimme sotamuseon edessä 13.15 emmekä 15.15. Näin me laki- ja business- opiskelijat täällä :)



Museo itsessään oli hyvin surullinen, historian tuntemukseni Vietnamin sodasta ei ollut kovin kummoinen, ja järkytys siis melkoinen. 






Yhdysvallat aloitti 10.6.1961 Agent Orange -nimisen myrkyn kylvämisen Vietnamiin, ja myrkylle altistui 4.8 miljoonaa ihmistä. Vielä elossa olevat uhrit tarvitsevat edelleen pyörätuoleja, asuntoja ja lääkehoitoa. Vietnamilaiset altistuvat edelleen maaperässä olevalle pitkävaikutteiselle Agent Orange -myrkylle, joka aiheuttaa epämuodostumia ja monia muita sairauksia.


Museon jälkeen tapasimme Elinan, kävimme Central post officessa ja suunnistimme Sheraton hotellin 23. kerrokseen drinkeille. Mukavat oli maisemat!


Notre Dame Cathedral


Central post officessa oli vanhoja puhelinkoppeja, josta sai soittaa kansainvälisiä puheluita. Hassua. 
HCMC noin viiden aikaan, 1 drinkin jälkeen @ Sheraton hotel
HCMC noin seitsemän aikaan, 4 drinkin jälkeen, yhä Sheraton hotel


Elina lähti Sheratonista omille teilleen, ja kun olimme Elinin kanssa nauttineet mielestämme riittävän määrän halpoja drinkkejä (8 drinkkiä ja 2 annosta nachoja maksoi siis yht.  60 USD, mikä ei meidän mielestä ole paljon ottaen huomioon baarin näköalan ja sen, että kyseessä on 5 tähden hotelli) lähdimme suunnistamaan hotellille päin n. 10 ostoskassin kanssa. However, matkan varrella eksyimme vielä yhteen Outlet tyyppiseen kauppaan, kokeilimme n. 30 eri vaatekappaletta, ja sieltä ostin ne esitelmäpukeutumiseni pelastaneet housut sekä juoksuhameen. Tapasimme Elinan hotellilla ja seuraavaksi on luvassa hauska välikevennys: Elina lähti Sheratonista siis hierontaan, ja tiedätte varmaan, kun yleensä Aasiassa kun ottaa kokovartalohieronnan, saa sellaset hauskat hieronta pökät, jotka pitää pukea. No Elinahan oli vetänyt ne päähänsä, ja seissyt tosiaan hierontapöydän vieressä alusvaatteisillaan hierontapökät päässä. Kikatimme varmaan tunnin verran huoneessa kaikkien meidän kommelluksille, Elinan hierontahousu-accidentille sekä mun ja Elinin ajan hahmottamisen vaikeudelle.


Lauantaina oli luvassa aikainen aamu 6 herätys (tällä kertaa tiesimme mitä kello oli) ja edessä koko päivän retki temppeleihin ja Cu chi- tunneleihin. 2,5 tuntia ei-ilmastoidussa bussissa, ensin oli luvassa Cao Dai Great Temple, sen jälkeen lounas, josta 1 h bussimatka Cu chi- tunneleihin.


Cao Dai temppelin edessä
Temppelin sisältä
Uskonnon symboli on pyhiä huoneita ja viirejä koristava silmä, joka kuvastaa universumia. 


Messu
Cao Dai- uskontoa harjoitetaan lähinnä Vietnamissa, se on Vietnamin kolmanneksi suurin uskonto ja yhdistelee oppeja eri uskonnoista.


Cu chi- tunnelit olivat mielenkiintoinen nähtävyys. Tunneleita käytettiin Vietnamin sodassa, ja ne saivat nimensä Cu Chin kaupungin mukaan. Ne olivat jopa 200 km pitkiä ja niitä käytettiin taistelun aikana piilopaikkoina, ruuan ja aseiden varastoina sekä majoitustiloina. 

Oppaamme näytti miten mennä vietnamilaisille "mitoitettuun" aukkoon,  länkkäreille oli tehty ihan oma :)

Vietnamilaisten tekemät loukut sodan aikana


En haluaisi astua tohon ansaan
Door trap. Tätä käytti myös moni kotitalous sodan aikana.  Ansa asetettiin oven yläpuolelle ja kun jenkit ryntäsivät sisään, naulat lävistivät rinnan, nivuset, polvet ym. 
Lauantai-iltana laitettiin mekot päälle, mentiin syömään Allez Boo Bariin ja sen jälkeen katsastamaan HCMC:n yöelämä! Törmättiin myös kahteen englantilaiseen poikaan, jotka olivat olleet samalla päiväretkellä ja jatkettiin heidän kanssaan Apocalypse Now- baariin, joka oli täynnä reppureissaajia eri maista. Väsyneinä mutta iloisina tultiin hotellille takaisin 5 aamulla.


Sunnuntaina klo: 9.30, soi herätyskello ja lähdimme Elinin kanssa aamupalan jälkeen kävelylle Saigonin joelle Elinan jäädessä nukkumaan hotellille. Jokikävelyn jälkeen otimme taksin district 5:lle (eli kauas!)  An dong-marketille. Kävelimme marketin läheisyydessä, ja seutu oli autenttisempaa kuin keskusta. Olimme varmaan ainoat valkoihoiset kolmen kilometrin säteellä paikasta. Arvelimme että tämä on ehkä väärä paikka alkaa kävellen etsimään reittiä takaisin keskustaan, ja otimme taksin Mogamboon, meksikolaistyyliseen ravintolaan (kiitos kuuluu jälleen kerran Lonely planetille), jossa oli kuuleman mukaan kaupungin parhaat hampparit. Ja huhu osoittautui todeksi! Suosittelen lämpimästi jos tie ikinä johdattaa teidät HCMC:yyn :) Hamppareiden jälkeen menimme hierontaan (45 min jalkahieronta 4€), jonka jälkeen jäätelölle. Todellinen hemmottelupäivä :)

Kahvi ja jäätelö 2€. Nomnom. (taustalla ei ole kahvia, vaan makuvesi)



Jäätelön jälkeen shoppailimme itsellemme rinkat (maksoin omasta 70+10l rinkastani 13€) ja North facen talvitakit, itse ostin lisäksi vielä kuoritakin. Illalla menimme kaikki tytsyt yhdessä illalliselle Huong Lai- ravintolaan, jossa söin ehkä parasta aasialaista ruokaa ikinä, beef with broccoli <3 Illallisen jälkeen menimme hotellille pakkaamaan rinkat valmiiksi kotiinlähtöä varten, ja kolmelta yöllä, 1,5 h yöunien jälkeen otimme taksin lentokentälle suuntana HK!


Nyt alan askartelemaan. Meillä on mid term kiinan kielioppikurssilta maanantaina, ja koska kirjaimien kirjoittaminen tuottaa edelleen hankaluuksia, päätin askarrella itselleni muistikortit, joiden toisella puolella on jokin tavu tai sana kiinaksi kiinan kirjaimilla, ja toisella puolella sama meidän kirjaimilla. Jos näillä ei läpäise koetta niin ei sitten millään!


Askartelupöytä odottaa, hyvää yötä pallerot!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti